“Seuraavat ohjeet ovat palvelleet monia tiibetiläisiä sukupolvia ja rakentaneet lujan perustan heidän harjoitukselleen.

Älä luota ihmisiin vaan dharmaan.

Älä luota sanoihin vaan merkitykseen.

Älä luota kirjaimelliseen merkitykseen vaan todelliseen merkitykseen.

Älä luota tavalliseen tietoisuuteen vaan intuitiiviseen viisauteen.”

Wallace, Alan (2004) Buddhalainen mielenharjoitus. Alkuteos Buddhism with an attitude. The tibetan seven-point mind-training. Suomentanut Kaya Brandt. Basam Books Oy, Helsinki, sivu 239

”Päihdepalvelukeskus Tukiremmi tarjoaa kuntouttavaa ja hoitavaa kognitiivis-behavioraalista motivointiterapiaa (KBMT) matalan kynnyksen päihdeasiakkaille.  Jos koet että päihteet, ajatukset, toiminta tai motivaatio ovat sinulle ongelma, tule juttusille ja selvittelemme yhdessä tilannettasi.

Päihteet ovat yhteiskunnassamme vakava ongelma ja puolet miehistä kokee päihteisiin liittyviä vaikeuksia elämänsä aikana. Myös naisten päihteidenkäyttö on kasvanut viime vuosina erityisesti pääkaupunkiseudulla ja kouluttautuneiden naisten keskuudessa. Lapset ja nuoret kärsivät omasta ja omaistensa päihteidenkäytöstä. Päihteiden käytön lisäksi ajatukset, toiminta ja motivaatio ovat muodostuneet vakaviksi kansanterveydellisiksi ongelmiksi.

TukiRemmin työntekijät ovat saaneet koulutuksen kognitiviis-behavioraaliseen motivointiterapiaan (KBMT), jossa käsitellä asiakkaiden ajatuksia, toimintaa ja motivaatiota ja etsitään ratkaisut usein vaikeisiinkin ongelmiin.  KBMT -menetelmästä on myös laajempi ja pitkäkestoisempi muoto, jossa käsitellään myös terapiatyöntekijöiden omia ajatuksia, toimintaa ja motivaatiota.

KBMT -menetelmä perustuu näyttöön lukuisista kliinisistä hoitotutkimuksista, joita on julkaistu vuodesta 1999 lähtien serbo-kroatian ja unkarinkielisissä kansainvälisissä matalan kynnyksen tieteellisissä julkaisuissa.  Toistaiseksi näyttö KBMT -menetelmän pitkästä muodosta on vähäisempää, mutta alustavat tulokset ovat erittäin lupaavia.

Tervetuloa hyvään hoitoon!

terveisin

TukiRemmin poppoo

Seppo  Sulamaa-Jäävuori, johtava terapeutti

Minna-Liisa Mönjä, terapeutti

Mervi Miina-Kenttä, terapeutti”

Menin ratikalla Lasipalatsin kohdalle. Halusin löytää oikeaa suksitervaa. Ruotsin armeijan valkoiset sukset paistavat pohjasta jo puuta. Kotona on vain venetervaa. Pitää saada oikeaa suksitervaa. Tai sitten hautatervaa ja havupuutärpättiä. Niistä saa niin sanottu sälesuksitervaa. Sitä vedeltiin kuusikymmenluvulla punaisten järvisten pohjaan. Myöhemmin sinisten lampisten.

Menin Intersportiin. En kehdannut kysyä tervaa. Voidehyllyssä oli kaikenmaailman liisteriä, mutta ei tietenkään tervaa. Menin Stockmannille, sama valikoima. Kävin parissa muussa ns. urheilukaupassa. Menestykseni tervan suhteen oli huono.

Kotona googlasin. Löytyi Puijon tehdas, mikä se nyt olikaan, joka valmistaa kahta lajia suksitervaa. Nopeasti kuivuvaa ja paahtamiseen tarkoitettua. Tein tilauksen netissä. Sitä ei ole vielä varmistettu, mutta odotan että niin käy hetkenä minä hyvänsä ja ensi viikon alussa minulla on tervaa.

Aamulla ja illalla bussimatkalla luin Alan Wallacen “Buddhalainen mielenharjoitus” -kirjaa. Sivulla 168 sanotaan ensin, että “viisaus ilman taitavia keinoja on orjuuttavaa sidonnaisuutta” ja sitten “taitavat keinot ilman viisautta ovat orjuutta”.

Taitavat keinot liittyvät, jos oikein ymmärrän, myötätuntoon ja toisten palvelemiseen. Jos palvelee muita ilman viisautta, muuttuu orjaksi ja jos vain viljelee viisautta jää puolitekoiseksi koneeksi.

Nämä kaikki asiat tapahtuivat eilen, keskiviikkona. Tänään on torstai ja minä muistelen menneitä.

Päivän tapausseloste löytyy alta. Lisää vastaavaa Zen -linkeistä.

Case 7: Echo Asks about Buddha

A monk asked Hogen, “I, Echo, ask you, Master. What is Buddha?”

Hogen said, “You are Echo.”

Olen kuluvana vuosikymmenenä usein muistellut keihäänheittäjä Tapio Rautavaaraa, jota sanottiin myös Tapio Rautalapioksi. Hänen nimestään mieleen tulee helposti lumilapio, joka varsinkin Suomessa, etenkin talvella, on  käytännöllinen työkalu.

Lumilapio on kansallinen innovaatio vailla vertaa. Lumilapiossa yhdistyvät täysiverinen yritystoiminta, aito suomalainen kansallistunne ja sosiaalinen yhdenvertaisuus.

Lumilapiolla voimme auttaa kaikissa heikoimmassa asemassa olevia lähimmäisiämme. Lumilapio on myös menestyvä tuote koti- ja ulkomaanmarkkinoilla. Suomalaisen lumilapion korkea teknologinen taso on maailmanlaajuisesti tunnettu Havaijia ja Polynesiaa lukuun ottamatta.

Lumilapion varressa me kaikki olemme suomalaisia, joilla on yhteinen tulevaisuus. Luodessamme lunta omilla kotipihoillamme ja taloyhtiöissä varmistamme sen, että kansalaiset pääsevät esteettömästi kulkemaan kouluihin ja työpaikoille.  Kunnallisten palvelujen tuottaminen ja palvelujen käyttö on kaikkialla Suomessa riippuvaista suomalaisten luovasta työstä lumilapion varressa.

Hula hula –vanteen pyörittäminen on mielen ja kehon hyvinvointia edistävää, kulttuurisesti arvokasta toimintaa, jonka edistämisestä Suomen kunnissa olen useissa eri yhteyksissä puhunut.

Käytän nyt tilaisuutta hyväkseni saattaakseni koko kansan tietoisuuteen uuden innovatiivisen mahdollisuuden. Tämä mahdollisuus on lumenluonnin ja hula hula –vanteen pyörittämisen yhdistäminen.

Suomi tarvitsee jatkuvasti kiihtyvässä maailmanlaajuisessa taloudessa ja globaalissa ilmastossa kansallisia innovaatioita. Uskon ja toivon, että tulevana vuosikymmenenä yhä useampi suomalainen tarttuu kansalliseen työkaluumme lumilapioon.  Kun lunta luovaan työhön yhdistyy lantion rytmillinen liike ja rentous jolla hula hula -vanne pysyy ylhäällä,  suomalaisen luovuuden tulppa irtoaa.

Niin kuin Tapio Rautalapiosta muistamme, suomalaiset ovat osanneet ja jaksaneet heittää erilaisia esineitä kuten keihäitä pitkälle. Kansallisena haasteena on ollut läsnäolevan ja uutta luovan paikoillaan pysymisen opettelu.Hula hula –lapioinnin omaksuminen uudeksi kansalliseksi strategiaksi olisi askel tähän suuntaan.

Iltapäivällä katselin miten tieto liikkuu sormenpäiden avulla. Ei tuntunut missään. Luulen, että se ei ollut oikeaa tietoa. Mitä ilmeisimmin kyseessä oli väärennetty puppu.

Kun päivän työ oli saatettu päätökseen, odotin bussia ja matkustin Veikkolaan. Luin bussissa muutaman sivun suomenkielistä artikkelia tietoisuustaidosta. Ajatukseni olivat muualla. Mietin että kun tämä on ohi, kirjoitan hyvän runon. Elämästä ja kuolemasta, siitä miten kaikki turha katoaa kun aika loppuu. Siitä miten elämä kumminkin säilyy ja saa erilaisen, paremman muodon.

Kävi kuitenkin niin, että pukeuduin suojahousuihin ja kommandopipoon  ja  pyöräilin takaisin kotiin. Oli kylläkin pakkasta, mutta ilmavirtaus oli vähäinen ja kylmä nipisteli vain sormenpäitä.

silmät painuvat kiinni

ja alkaa nähdä.